Aamut ovat helvetillistä aikaa syksyllä, ne tulevat liian aikaisin. Päivät ovat liian pitkiä ja valottomia, kestää liian kauan iltaan, jotka sen sijaan ovat liian lyhyitä. Yöt ovat ainoa siedettävä aika syksyisin, ja sekin kuluu nukkumiseen.Uusi aamu on entistä hirveämpi.

Olen aina rakastanut ja vihannut öitä, olen silloin yksinäisempi kuin koskaan eikä silloin saisi kuin nukkua.En käy bileissä,discoissa yms. koska ei ole ketään jonka kanssa mennä, joten vietän illat ja yöt kotona.Yö on silti ainoa aika jolloin yksinolo ei häiritse. Joskus harvoin kun nukun samassa huoneessa jonkun kanssa yö ei pelota mutta se menettää viehätyksensä.

Olen ollut ekoista luokista tähän saakka ilman kavereita, yksi ainoa bestis ala-asteen loppupuolella oli ainoa ystävyyssuhteeni, mutta hänkin pani välit poikki ylä-asteen alussa, koska ei halunnut olla epäsuosittu kuten minä. Nykyään en kestä ihmisiä jotka tulevat juttelemaan kanssani, koska en osaa puhua heidän kanssaan. Ihmiset jättävät minut rauhaan, luullen minun toivovan sitä. vaikka asia on päinvastoin haluan seuraa, hyvää, huonoa, ei väliä!

Oh well, life sucks anyway...